Tiltin työn arkea -blogi

Tätä blogia kirjoittavat vuorotellen Tiltin työntekijät.

Blogiteksteissä pohditaan omasta työarjesta ja asiakastyön kohtaamisista nousevia teemoja.

Voit lukea aina uusimman blogitekstin etusivulta ja kaikki kirjoitetut blogitekstit löytyvät alta.


Luottamus ja sen uudelleenrakentaminen

Luottamus on Tiltin työssä vakioaihe. Me puhumme paljon luottamuksen menettämisestä ja palauttamisesta niin pelaajien kuin läheistenkin kanssa. Lisäksi monen pelaajan ja läheisen pitää palauttaa myös luottamus itseensä. Mutta mitä luottamus on?

Opiskeluissani mietimme viimeksi yhdessä, mitä luottamus on. Päädyin lopulta yksinkertaisesti siihen, että luottamus on odotuksia. Meillä on omat odotuksemme eri konteksteille, esimerkiksi kun olemme kotona, koulussa tai työpaikalla. Meillä on odotuksia siihen liittyen, missä ammatissa kohtaamme ihmisiä. Lisäksi meillä on paljonkin odotuksia, jotka kohdistuvat ystäviin, sukulaisiin ja läheisimpiin ihmisiin. Mitä paremmin tunnemme toisemme sitä enemmän ja tarkempia odotuksia meillä on toisiamme kohtaan. Usein nämä odotukset ovat myös ääneen lausumattomia, jotain sellaista, jonka ajattelemme olevan itsestään selvää.

Mitä tapahtuu silloin, kun luottamus särkyy ja se pitäisi rakentaa uudelleen? Mitä tarkkaan ottaen lähdemme rakentamaan? Tässä kohtaa olisi tärkeää puhua siitä, mitä toisiltamme odotamme. Minkä meidän mielestämme pitäisi muuttua, jotta voisimme taas luottaa toisiimme? Myös sitä pitäisi miettiä, miksi en voi luottaa itseeni ja mitä voisin tehdä, saadakseni takaisin luottamuksen itseeni? Mitä oikein odotan itseltäni?

Ongelmallisesti rahapelejä pelaavan kohdalla on helpointa aloittaa rahankäytöstä ja siitä, että haitallinen pelaaminen loppuisi. Keskeinen odotus niin läheisiltä kuin pelaajalta itseltäänkin on myös se, että valehteleminen loppuisi. Mitä muita odotuksia kohdistuu pelaajaan?

Kuuntelin jo toipuneiden pelaajien kertomuksia ja niissä toistui kuvaus siitä, kuinka kiivaimman pelaamisen aikana he eivät olleet läsnä läheisilleen. He olivat poissaolevia ja ehkä vihaisen oloisia. Heitä ei kiinnostanut se, mitä läheisille kuului tai mitä perheessä tapahtui. Jospa tämä onkin se asia, joka haavoittaa kaikkein eniten pelaajan läheisiä ihmisiä. Läheiset ovat muuttuneet näkymättömiksi, ihmisiksi, joille ei puhuta saati jaeta omia asioita?

Voisiko olla niin, että luottamuksen takaisin saamiseksi, toipuvan pelaajan pitäisi olla läsnä perheelleen ja läheisilleen? Tämä voi toipumisen alkuvaiheessa olla hyvinkin hankalaa, kun kaikki pelaamisesta seuranneet ikävät asiat pyörivät päässä ja vievät suuren osan käytettävissä olevasta energiasta. Läheisiä ihmisiä varmasti aluksi helpottaa jo tieto siitä, mitä on todella menossa. Mutta etäisen ja poissaolevan ihmisen auttaminen ja tukeminen on todella haastavaa ja kokemus siitä, ettei ole merkityksellinen toiselle saattaa jopa vahvistua.

Luottamus on odotuksia ja on aivan kohtuullista odottaa, että meille läheisimmät ihmiset ovat läsnä ja kuuntelevat meitä. Kriisin keskellä läsnäoleminen toiselle voi olla miltei mahdotonta ja siksi olisikin hyvä hakea kuunteluapua kaikille osapuolille. Kun oman ahdistuksensa saa sanoitetuksi toiselle ihmiselle, joka kuuntelee ja on läsnä, kotona voi olla helpompi kuunnella myös läheisiä.

Jos sinulla on kokemus läheisessä ihmissuhteessa luottamuksen rikkoutumisesta, mitkä olivat juuri ne omat odotuksesi, jotka eivät toteutuneet? Mikä toteutumattomista odotuksista haavoitti sinua kaikkein eniten ja miksi? Onko sinulla sellaisia odotuksia itseäsi kohtaan, jotka eivät toteudu? Millä lailla kaikki nämä odotukset voisivat toteutua, mitä voisit tehdä, jotta ne toteutuisivat? Onko osa odotuksista mahdotonta toteuttaa?

-Katri, 30.9.2020


Itsemyötätunto ja itsekritiikki?

Kuuntelin muutama viikko sitten webinaaria itsemyötätunnosta. Se on ollut paljon esillä myös Tiltissä viimeisten vuosien aikana. Saan usein itsenikin kiinni siitä, että puhun itselleni aika rumasti ja olen tosi ankara itseäni kohtaan. Ikinä en sanoisi ystävilleni saati Tiltissä kävijöille mitään sellaista, mitä sujuvasti sanon itselleni.

Webinaarissa minua jäi mietityttämään se, että siellä puhuttiin niin kuin olisi jana, jonka toisessa päässä on itsemyötätunto ja toisessa itsekritiikki. Jäin miettimään, miten ymmärrämme itsekritiikin. Tarkoittaako se aina sitä, että etsimme jokaisen virheemme ja epäonnistumisemme? Kohdistuuko itsekritiikki siihen, mitä olemme vai siihen mitä teemme? Voiko itsekritiikki olla myös sitä, että huomioimme asiat, jotka olemme tehneet oikein, ne asiat, joissa olemme onnistuneet?

Oman janani toisessa päässä on itsemyötätunto ja toisessa itsensä tuomitseminen. Eikä tuomitseminen kohdistu tekemiseen vaan siihen millainen olen. Opettelenkin olemaan itselleni armollisempi. Se ei tarkoita sitä, että keksin hyviä syitä, miksi ei tarvitsisi tehdä jotain tai miksi voisin vain luovuttaa. Kun olen itseäni kohtaan armollisempi, voin todeta, että tällä kertaa en onnistunut, mutta yritän uudelleen ja ehkä sitten onnistun paremmin. Se antaa myös mahdollisuuden tarkastella, kykenenkö tähän yksin vai tarvitsenko apua. Joskus kaikkein eniten rohkeutta tarvitsee siihen, että uskaltaa pyytää apua.

Samalla lailla näen työssäni ongelmallisesti pelaavia, jotka tuomitsevat itsensä todella jyrkästi. Aika usein olen kuullut jonkun sanovan, että ei voi ymmärtää, miksi on niin tyhmä, ettei vain lopeta pelaamista. Vakiosanontani onkin, ettei minun tarvitse tuomita ketään pelaamisen takia, ihmiset tekevät sen ihan itse ja paljon ankarammin kuin itse osaisin tehdä. Jos me kaikki oppisimme olemaan kriittisiä sen suhteen, mitä teemme, olemaan itsellemme armollisia, jotta jaksaisimme yrittää uudelleen, ehkä pääsisimme irti itseinhon ja häpeän kierteestä. Pääsisimme irti passiivisesta ”en kuitenkaan pysty siihen” ja osaisimme ajatella, että pienillä askelilla ja sinnikkäällä työllä, voimme päästä paljon parempiin tuloksiin.

-Katri, 2.7.2020


Haittojen vähentäminen?

Yksi yleisimmistä puheenaiheista Tiltin kävijöiden kanssa on pelaamisen haittojen vähentäminen. Kun puhutaan riippuvuuksista, saattaa törmätä ajatukseen, että haittojen vähentäminen ei ole hyvä asia; se antaa ihmiselle mahdollisuuden jatkaa haitallista toimintaa. Miksi sitten puhumme rahapeliongelmista kärsivien kanssa haittojen vähentämistä?

Ongelmat rahapelaamisen kanssa koetaan vieläkin niin häpeällisiksi, että useimmat koettavat ensin lopettaa omin avuin ja kun se ei onnistu, haetaan apua. Kohtaamme silloin ihmisen, jonka ongelman ydin on se, ettei hän kykene lopettamaan pelaamista. Koska ei ole realistista ajatella, että ihmeen kaupalla yksi käynti Tiltissä hoitaa koko ongelman, yritämme auttaa kävijää niin, että hän kykenisi parantamaan elämäänsä edes hitusen verran heti. Se voi onnistua kiinnittämällä huomiota siihen, miten juuri hän voisi omassa elämässään vähentää pelaamisen aloittamisen riskiä tai jos se ei onnistu, miten hän voisi etukäteen varautua niin, ettei kykene häviämään kaikkia rahojaan.

Jos pystymme yhteistyössä vähentämään kävijän stressiä sekä pelaamisen lopettamisesta että päivittäisestä toimeentulosta, hänelle ehkä jää energiaa työskennellä kohti rahapeliongelmasta toipumista. Samalla hän jaksaa kokeilla ja löytää itselleen sopivimmat tukipalvelut ja myös sitoutuu niihin paremmin. Kun useimpien Tiltissä kävijöiden peliurat ovat jatkuneet muutamasta vuodesta kymmeniin vuosiin, vain harva omaa sellaiset resurssit, että kykenisi lopettamaan saman tien. Useat repsahdukset tuottavat mielikuvan siitä, että on todella tyhmä ja huono ihminen. Haittojen vähentäminen antaa parhaimmillaan ihmisille kokemuksen oman kontrollin takaisin saamisesta ja myös asteittaisesta elämän paranemisesta.

Haittojen vähentäminen ei koske vain talousasioita. THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 2017 Peliklinikan asiakkailla oli rahapelaamisesta aiheutuneita haittoja enimmillään 71 ja keskimäärin 28,4 haittaa per pelaaja. Taloudellisten haittojen lisäksi pelaajilla oli tunnetason haittoja, terveyshaittoja, ihmissuhdehaittoja, työhön ja opiskeluun liittyviä haittoja. Tämän lisäksi oli joukko muita haittoja, joita olivat esimerkiksi häpeän kokemus omassa yhteisössä, tarve pelirahan hankkimiseen rikollisin keinoin sekä perheväkivallan kokemus. Näin monenlaisten haittojen vähentämiseen ja niiden poistamiseen Tiltissä kävijät tarvitsevat apua sekä meiltä työntekijöiltä että muilta Tiltissä kävijöiltä. Rahapeliongelmasta toipuminen voi olla pitkä ja työtä vaativa prosessi, jonka alkuun monet pääsevät ensin vähentämällä pelaamisen aiheuttamia haittoja.

-Katri, 25.5.2020

Peliklinikan asiakkaiden rahapelaaminen, rahapelihaitat ja rahapelien markkinointiin liittyvät mielipiteet, 2019 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/1378...


Hajatelmia koordinaattorin etätyöarjesta

Yhdeksännellä koronaviikolla osa työpäivistä sujuu onneksi jo perinteisten etätyöpäivien tapaan. Nukun normaalia pidempään, teen vähän aamujoogaa tai keppijumppaa ennen aamiaista ja laitan koneellisen pyykkiä pyörimään heti aamusta. Istahdan koneen ääreen tekemään raportointia, miettimään budjetin tarkennuksia tai hiomaan jotakin muuta isompaa ajattelua vaativaa kokonaisuutta, joka pitää saada valmiiksi tiettyyn määräaikaan mennessä. Jossain sopivassa välissä ripustan pyykit ja syön lounasta. Iltapäiväksi palaan koneelle ja vielä hieman ennen työpäivän päättymistä tarkistan, onko sähköpostiin tullut jotakin välitöntä reagointia vaativaa. Onnistunein etätyöpäivä on ollut minulle siis ennen tätä korona-aikaa sellainen, jossa saan hiljaa omissa ajatuksissani tehdä keskittynyttä työtä ilman, että viestit, puhelut, keskustelut tai muut väliin tulevat asiat häiritsevät.

Kulunut kahdeksan viikkoa etätyötä ovat olleet täysin toisenlaisia. Lähes kaikki Tiltin toiminnassa muuttui maaliskuun puolivälissä, kun kasvokkainen asiakastyö jouduttiin sulkemaan. Olemme yhdessä Tiltin asiakastyöntekijöiden ja Peliklinikan esimiestiimin kanssa miettineet ja ratkoneet kaikkea mahdollista toiminnan järjestämiseen liittyvää: isoja ja pieniä kysymyksiä limittäin, lukuisissa erilaisissa työskentelyvälineissä ja viestintäkanavissa.

Elämäni on viime viikkoina jollain tapaa pienentynyt ja kutistunut: teen joko töitä kotona makuuhuoneessa sijaitsevan työpöydän äärellä tai vietän vapaa-aikaa lähimetsässä ja lenkkipoluilla. Viikon kohokohta on käynti ruokakaupassa: jei, nyt mennäänkin vähän pidemmälle isoon automarkettiin!

Elämä on myös tiivistynyt: työpäivissä on jatkuva minuuttiaikataulu ja uusia hoidettavia asioita tulee eri kanavista työlistalle. Lisäksi palaverien välillä olevat tauot, illat ja viikonloput täyttyy kotitöistä eikä perhettä pääse pakoon. Koko ajan jollakulla on nälkä ja tiskikone, pyykkikorit ja roskikset ovat jatkuvasti täynnä. Koirakin pyörii jaloissa ja ihmettelee, miksi kaikki perheenjäsenet ovat kotona eikä missään saa nukkua rauhassa.

Toisaalta elämään on tullut uudenlaista tilaa ja uusia näkökulmia. Lähes kaiken saa tehtyä verkossa. Olen katsonut iltaisin teatteri- ja balettiesityksiä maailmalta. Rakas harrastukseni jooga on nettisovelluksessa parin klikkailun päässä. Podcastit ja äänikirjat tarinoineen ovat virkistäneet minua kävelylenkeillä. Luonnon heräämiseen tarkasteluun ja ulkoiluun on ollut enemmän aikaa.

-Jenni, 15.5.2020


Jennin esittely

Olen Jenni ja toimin tieto- ja tukipiste Tiltin koordinaattorina. Mukana Tiltin toiminnassa olen ollut ihan alusta asti eli vietän tänä vuonna yhdessä Tiltin ja Peliklinikan kanssa 10-vuotisjuhlavuotta! Vastaan lähiesimiestyön lisäksi Tiltin toimintaan liittyvistä hallinnollisista tehtävistä eli toiminnan suunnittelusta, seurannasta, raportoinnista ja budjeteista. Koulutukseltani olen sosiaalityöntekijä, teologi ja voimavarakeskeinen työnohjaaja. Pohdin mielelläni arvostavaan ja toiset huomioon ottavaan kohtaamiseen liittyviä ihmiselämän suuria kysymyksiä ja työelämän hyvinvointia. Vapaa-ajallani huhkin kuntosalilla, joogaan tai rymyän cockerspanielini Pepen kanssa luonnossa.


Kasvokkaisesta työstä ruudun ääreen

Viimeiset viikot ovat olleet todella outoja. Olen sosionomiksi valmistumisen jälkeen aina valinnut työpaikkani niin, että saan tehdä ihmisten kanssa kasvokkain töitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen täysin sen armoilla, mitä tekniikka mahdollistaa. Onneksi on jo monia erilaisia hyödyllisiä sovelluksia. Silti jopa minulle, joka olen käyttänyt melkoisen paljon erilaisia sovelluksia, digiloikka on ollut melkoinen.

Tietokoneen kanssa työskentely on haastanut minut aikatauluttamaan päiväni, jottei haahuilu valtaisi niin työ- kuin vapaa-aikaakin. Rytmi on tärkeä, tiedän, mutta vasta nyt on valjennut oman kokemuksen kautta, kuinka todella tärkeä asia se onkaan. Siksi herään joka työaamu samaan aikaan, yritän pitää taukoja ja pidän kiinni työpäivän pituudesta.

Koko ajan kotona oleminen haastaa myös ihan arkisella tavalla. Myönnän, että tiskaaminen on ollut aina heikko kohtani, ehkä siksikin, että astioita on kertynyt melkoinen määrä. On siis helppoa aina ottaa uusi lautanen ja antaa tiskikasan vain kasvaa altaassa. Nyt tämä liittyy myös työhyvinvointiin. Astiakasa ahdistaa koko ajan, koska näen sen työpisteestäni. Palasin siis takaisin tovin tauolla olleeseen tapaani. Aamulla, kun laitan teen tai kahvin tulemaan, alan samalla tiskata edellisen päivän tiskejä. Ja täytyy tunnustaa, tiskaaminen ei enää tunnu lainkaan niin tylsältä!

-Katri, 23.4.2020


Katrin esittely

Olen Katri ja olen työskennellyt Tiltissä kohta seitsemän vuotta. Olen kulkenut pitkän tien sosionomiksi, kiepannut kemian prosessinhoitajasta, laboranttina toimimisesta ja tekniikan yliopisto-opinnoista sosionomiksi. Olen oppimishaluinen ja utelias. Elämäntehtäväni on yrittää ymmärtää, miten me kaikki ihmisinä toimimme. Vapaa ajalla virkkaan ja kuuntelen äänikirjoja.


Videolla viereen

Nää on niitä hetki millon huomaa ihmisen olevan sosiaalinen eläin. Näin poikkeavan maailmantilanteen aikana oman elämän itsestäänselvyydet helposti paljastuvat. Minulle nähtävästi ihmisten ympärillä olo on yhtä tärkeää kuin kasvokkainen keskustelu. Ehkä siksi Tiltissä on niin vaivatonta olla. Nyt on kuitenkin mietittävä vaihtoehtoja, sillä näin suuren yhteiskunnallisen muutoksen takia ei voi loputtomiin vaan odottaa.

Minua tuntevat tietävät minut diginikkarina. Kun työpalaverit muuttuivat yhdessä yössä videopalavereiksi, ei kauaa mennyt kuin ystävätkin nähtiin videon välityksellä. Whatsapiin mahtuu mukavasti neljä kaverusta naamojen kera. Ekan karanteeniviikon jälkeen vietettiin jopa etäafterwork. Äitini ei ole innostunut videopuheluista, mutta ehkä hänkin vielä lämpee. Jatkan toistaiseksi perinteisiä puheluita hänen kanssaan.

Terveiset kaikille Tiltissä käyville ja Tilttiin haluaville. Eläkää turvallisesti ja odotan kuulevani kaikkien kokemukset tältä hyvin poikkeavalta ajalta.

-Aleksi 9.4.2020


Aleksin esittely

Hei, olen Tiltin asiakastyöntekijä Aleksi. Koulutukseltani multimediasossu. Vapaalla olen todennäköisesti elokuvan ja musiikin rinnakkaistodellisuuksissa. Suosikki supersankarini on Bruce Banner (eli Hulk). Minut voi myös bongata keskeltä metsää koirani kanssa tai rokkifestareilta


Uusi työ, uusi arki

Hei,

Ja terveiset etätyöstä! Aloitin Tiltin asiakastyöntekijänä maaliskuun alussa. Kaikki on minulle ihan uutta ja lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. Onneksi ehdin muutaman viikon tutustua Tiltin toimintaan, Tiltin tiimiin ja joihinkin kävijöihin ihan paikan päällä ennen kuin tilanne muuttui ja jouduimme etätöihin.

Minulla alkoi uusi työ ja siten uusi arki, joka muuttui yllättäen aivan erilaiseksi kuin olin kuvitellut. Nyt harjoittelenkin kotona erilaisia nettialustoja ja etäyhteyksiä, perehdyn rahapeliongelmiin kirjallisuuden, netin ja dokumenttien kautta, keskustelen työkavereiden kanssa netin ja puhelimen välityksellä, ja välillä ihmettelen mitä ihmeessä minun oikein pitäisi tehdä ja miten oppia uusi työ kotoa käsin.

En ole edes mikään tekniikan ihmelapsi, joten koneella istuminen ei ole lempipuuhaani. Muutenkin ajattelen vahvuuksieni olevan kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa ja toiminnan kautta oppimisessa. Tykkään vaihtelevasta työstä ja passiivinen koneella istuminen saa minut nukahtamaan! Nyt kuitenkin pitää pysyä hereillä, luoda uudenlaisia työtapoja ja rutiineja.

Työ ja kotiarki saattavat sekoittua helposti, koska hommia tehdään kotona. Minulla on huolehdittavana myös kolmen koululaisen päivärutiinit. Arvatkaa vaan, miten saan muutaman teinin aamuisin ylös koneiden ääreen? Sitten on huolehdittava myös päivän ruuasta, ulkoiluista ja kodin arkisista asioista. Toimintaterapeuttina toiminnan pilkkominen pieniin osiin ja arjen hallinta ovat keskeistä ammattialaani. Suutarin lapsella ei taida olla kenkiä! Tiedän, että uudet asiat vaativat toistoa, jotta niistä syntyy rutiineja. Mutta olen välillä kärsimätön. Ollaan siis kaikki armollisia itseämmekin kohtaan. Uudenlaisen arjen opettelu vaatii harjoittelua. Minä opettelen vielä sitä, että pidän taukoja työn välissä, käyn kävelyllä, muistan syödä säännöllisesti ja pitää aikatauluista kiinni. Minä opettelen vasta uutta työtä. Mutta olen todella kiitollinen tästä työstä, sillä heti tultuani Tilttiin, se tuntui hyvältä ja oikealta. Toivon, että näemme pian Tiltin tiloissa ja arki alkaisi siellä. Siihen asti tsempataan näin.

-Ira, 3.4.2020


Iran esittely

Olen Ira, Tilttiläisistä uusin asiakastyöntekijä. Aloitin työt maaliskuun alussa. Koulutukseltani olen toimintaterapeutti ja ryhmätaideterapeutti. Olen sellainen taidehörhö, tykkään maalata ja tehdä kaikenlaista käsin. Olen täysin vakuuttunut taiteen voimasta hyvinvoinnin edistäjänä! Olen myös kolmen koululaisen äiti ja karvakavereina kotona pyörii kaksi kissaa; Taneli ja Hilma. Tykkään tehdä kasvisruokaa ja leipoa, mutta sotkut toivoisin, että joku muu korjaa. Vapaa-ajalla katselen kokkaus- ja remppaohjelmia sekä sairaalasarjoja.


Töitä ilman töihin lähtöä

Aurinko paistaa makuuhuoneen verhojen välistä. Onpa omituista, että kello on jo 07. Normaalitilanteessa olisin jo lähdössä työpaikalle. Nyt keitän kahvit rauhassa ilman, että samaan aikaan laitan itseäni lähtövalmiiksi. Kahvin tippuessa avaan tietokoneen ja katson eri kanaville saapuneet viestit. Kalenterissa on palaveri tälle päivälle, mutta se pidetään Teams- alustalla. Koska en laittaudu (hiukset, meikki, vaatteet), ajattelin osallistua palaveriin tällä kertaa ilman kuvayhteyttä. Koirat vasta venyttelevät, sillä ne ovat jo aivan poikki näistä etätöistä. Käymme korien kanssa lenkillä myös päivällä. Kovin ovat tyytyväisiä ja lähtevät iloisesti viemään emäntää ulos.

Työkaverit tapaan linjoilla joka aamu ja vaihdamme kuulumisia. Meillä Tiltissä juttelemme paljon työpäivän aikana ja on erittäin tärkeää, että pidämme säännöllisesti yhteyttä toisiimme tässäkin tilanteessa. Kaipaan erittäin paljon Tiltin asiakastyötä. Huomaan usein pohtivani, mitä kullekin Tiltissä käyvälle kuuluu. Lähetän tässä samalla kaikille terveisiä.

Mukavaahan etätyössä on se, että voi pestä vaikka pyykkiä töiden lomassa. Kun osallistun palavereihin, joissa ei tarvitse olla tiukasti tietokoneen ääressä, voin taukojumpata. Pitää vaan muistaa laittaa mikki äänettömälle, etten aiheuta hämminkiä palaveriin osallistujien kesken päästelemällä tilanteeseen sopimattomia ääniä.

-Hanna, 27.3.2020


Hannan esittely

Nimeni on Hanna ja työskentelen Tiltissä asiakastyöntekijänä. Työskentelyn Tiltissä aloitin noin viisi vuotta sitten. Koulutukseltani olen sosionomi. Opiskelen tällä hetkellä sosionomin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

Minulla on kaksi karkeakarvaista kääpiömäyräkoiraa Iiro ja Aaro. Ensimmäisen mäyräkoirani hankin vuonna 1985 ja siitä lähtien niitä on minulla ollut. Minulla on myös suomenhevonen nimeltään Tohvelisankari ”Tossu”. Hevosharrastus on ollut elämässäni jo 43 vuoden ajan. Voisi kaiketi sanoa, että hevosharrastus on jo elämäntapa.