Kun aloitin työskentelyn Tiltissä noin viisi vuotta sitten, minulla ei ollut isäni lottoamista lukuun ottamatta kosketuspintaa rahapelaamiseen. Rahapelit eivät olleet minulle ”juttu”, ei hyvässä eikä pahassa, enkä ollut kiinnittänyt huomiota siihen, miten rahapelaaminen meille esitellään – täynnä jännitystä, unelmia ja mahdollisuuksia.
Uudenlainen sanasto haltuun
Pääsin oppimaan rahapelaamisesta parhailta mahdollisilta opettajilta, pelaajilta itseltään. Perehdytykseen kuului myös uudenlaisen sanaston opettelu. Rahapelaajat puhuivat hävityistä voitoista, läheltä piti-tilanteista sekä tuplaustaktiikoista. Ja kun puhuttiin kierrätyksestä tai bonuksista ei viitattu jätteen lajitteluun S-ryhmän kauppareissun yhteydessä.
Mikä ihme sitten on hävitty voitto? Onko pelissä ylipäätään olemassa muuta kuin voitto tai häviö? Mikä voisi olla jokin muu lopputulema? Tasapeli? Siihen monikaan ongelmapelaaja ei tyydy vaan päätyy kuitenkin häviämään.
Kun pelaaja lähtee nettikasinolle ”Hakemaan omansa takaisin”, on rahan omistajuus jotenkin hämärtynyt. Kuvitellaan, että ostan 12 euron leffalipun ja menen viihtymään valitsemani elokuvan parissa. Elokuva osoittautuu huonoksi ja olen pettynyt lopputulokseen. En voi mennä lippuluukulle ”hakemaan omiani takaisin”. Vielä oudommalta tuntuisi, jos panostaisin uudestaan, eli ostaisin uuden lipun samaan elokuvaan ja odottaisin erilaista loppuratkaisua. Se mikä on hävitty, on hävitty, eikä sitä voi enää voittaa takaisin.
Tällaisten sanontojen taustalla vaikuttavat toiminnallisen riippuvuuden aiheuttamat ajatusvääristymät.
Jokainen pelaaja tietää, että pelatessa häviö on todennäköisempi kuin voitto, silti kasinolle mennään aina voittamaan.
Jokainen pelaaja tietää, miten synkkä ja ahdistava tunne pelisession jälkeen on, silti luotetaan aivojen syöttämään viestiin voiton mahdollisuudesta.
Vertaistukea myös ajatusvääristymiin
Tiltissä käyvät pelaajat ovat havahtuneet pelaamisen aiheuttamiin ongelmiin ja haittoihin. He toivovat muutosta omaan pelaamiseensa tai haluavat lopettaa pelaamisen kokonaan. Jotkut ovat ehtineet pelata vuosia, toisille pelaaminen on muuttunut ongelmalliseksi nopeasti. Jokaisen tarina on ainutkertainen, mutta samaistumispintaa muiden kokemuksiin löytyy. Siksi vertaistuki tarjoaakin helpotusta ja toivoa omaan tilanteeseen.
Pelaajien vertaisryhmissä on helpottavaa nauraa omille ajatusvääristymilleen turvallisessa seurassa. Jokainen on pelatessaan luonut logiikkaa epärealistiseen tilanteeseen oikeuttaakseen pelaamisen itselleen:
”Sain ison voiton kerran tuulikaapissa, siellä siis kannattaa pelata vastaisuudessakin.”
”Voitin isosti kerran, kun olin nukahtanut kesken pelisession. Siksi huijasin peliä ja esitin nukkuvani.”
”Iso voitto meni ohi, kun en saanutkaan äidiltä laikaksi pyytämääni kymppiä ajoissa.”
Vertaisryhmän jälkeen olo on himpun verran kevyempi ja voi jälleen jatkaa ”normaalia” elämää. Sillä sitähän jokainen meistä elää, omaa ainutkertaista elämäänsä.
Tekstin on kirjoittanut Satakunnan Tiltin koordinaattori Sanna, joka kohtaa peliongelmasta kärsiviä ja heidän läheisiään Satakunnan alueella yhdessä työparinsa kanssa. Sanna kuvaa työtään näin: ”Tiltin kävijöiden kohtaaminen, keskustelut, ahaa-elämykset, jaetut ilot ja surut ovat työni ehdoton suola. Sen lisäksi työhöni kuuluu toiminnan hallinnointi, verkostotyö, tiedottaminen sekä toiminnan esittely erilaisissa tapahtumissa. Vapaalla ollessani teen kodin pihatöitä, harrastan liikuntaa eri muodoissa sekä voimaannun perheenjäsenten ja etenkin Into-koiran seurasta.”
