Kun tulin töihin Tilttiin, en tiennyt mitään rahapalaamisesta tai sen aiheuttamista haitoista. Onneksi työ mahdollisti pelaajien ja läheisten kuuntelemisen ja siitä tuli pohja omalle ammatilliselle ymmärrykselleni. Nykyään on tarjolla paljon enemmän tietoa niin rahapelihaitoista kuin yleensä toiminnallisista riippuvuuksista. Silti meillä on vielä paljon tehtävää, ennen kuin jokaisella rahapeliongelmasta kärsivällä on todellinen mahdollisuus toipumiseen.
Vaikka tietoisuus rahapelien aiheuttamista haitoista ja siitä, miten riippuvuudet syntyvät, on parantunut, yksi asia on pysynyt melko samana. Avun hakijat tuntuvat vieläkin ajattelevan, että heidän pitäisi pystyä toipumaan ilman tukea tai mahdollisimman vähällä tuella. Häpeä ja vastuullisen pelaamisen toitottaminen pidentää monen kurjuutta useilla vuosilla. Esto-ohjelmat ja rahojen käytön estäminen koetaan holhoamisena, vaikka ne ovat usein välttämättömiä toipumisen ensivaiheessa.
Ensimmäistä kertaa apua hakevat ovat jo enemmän tietoisia ongelmastaan. Suurimman henkisen taakan synnyttää häpeä: ajatus siitä, että on tyhmä, kun ei pysty lopettamaan pelaamista. Vaikka se aiheuttaa paljon haittaa ja tuskaa niin itselle kuin läheisille, silti pelaaja palaa kerta toisensa jälkeen häviämään rahansa. Totuus on kuitenkin se, että vain harva pakonomaisen pelaamisen puolelle päätynyt pystyy lopettamaan pelaamisen vain päättämällä lopettaa. Jos ongelma ja haitat ovat syntyneet vuosikausien pelaamisesta, ei pelkkä päätös todennäköisesti tuota pysyvää tulosta. Kun triggereinä on sekä raha, rahapelimainokset että älylaitteet, maailmasta tulee paikka, jossa pitää olla varuillaan koko ajan.
Suomessa on ollut pelimyönteinen kulttuuri vuosikymmeniä. Sen seurauksena Tiltissä vakituisesti käyvien kokemus ongelmallisesti pelaamisesta ei ole vuosi tai kaksi. Kysyin yhdessä vertaisringissä, kuinka monta vuotta osallistujat olivat pelanneet ongelmallisesti: yhdeksän ihmistä yhteensä 200 vuotta. Enää kysymys ei ole vain pelaamisen lopettamisesta, vaan ihan uuden identiteetin ja elämän luomisesta. Kun samaan soppaa lisätään se, että vuosikymmenien pelaaminen on vienyt ison osan motivaatiosta tehdä mitään muuta kuin pelata, resepti toipumiseen on haastava.
Rahapelit ovat lähtökohtaisesti vaarallisia tuotteita. Mitä nopeampi peli sen vaarallisempi. Pitkään jatkunut pelaaminen aiheuttaa syvään juurtuneita virheajatuksia pelaamisesta, synnyttää tarpeen valehdella pelaamisesta, vie energiaa muusta elämästä. Se hukkaa niin aikaa kuin rahaa. Se aiheuttaa syrjään vetäytymistä ja ongelmia ihmissuhteissa. Pahimmillaan se muuttaa pelaavaa ihmistä niin, ettei hän itsekään tunnista itseään. Vähitellen se vie kaiken elämästä, mikä olisi mielekästä.
Ansaan on helppo joutua, sieltä pois pääseminen on haastavampaa. Siksi me Tiltissä teemme työtä niin pelaajien kuin läheisten kanssa. Jotta jokaisella olisi mahdollisuus luoda uusi parempi versio itsestään ja elämästään.
