Hermosto toimii kehon viestinviejänä yhdistäen aistit, aivot ja sisäelimet toisiinsa. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on pitää meidät turvassa ja auttaa kehoa sopeutumaan siihen, mitä ympärillämme tapahtuu. Hermosto pyrkii jatkuvasti ylläpitämään ja palauttamaan kehon tasapainotilaa eli homeostaasia. Joskus kuormittavat tai traumaattiset kokemukset voivat kuitenkin jättää hermoston pitkäksi aikaa hälytystilaan. Keho oppii ikään kuin varautumaan siihen, että jotain pahaa saattaa tapahtua, vaikka todellista vaaraa ei juuri sillä hetkellä olisikaan. Kun hermoston kyky säädellä vireystilaa häiriintyy, ihminen saattaa alkaa heilahdella voimakkaasti yli- ja alivireyden välillä.
Tällöin rahapelaamisesta tai muusta riippuvuuskäyttäytymisestä voi muodostua tapa säädellä omaa oloa.
Tänä syksynä olemme Tiltin teemavertaisringeissä pysähtyneet aiheen äärelle ja pohtineet, millainen yhteys hermostolla voi olla rahapelaamiseen. Olemme myös tutustuneet erilaisiin keinoihin säädellä hermostoa ja kokeilleet niitä yhteisesti.
Miksi sitten haluamme pysähtyä juuri hermoston äärelle, kun puhumme rahapelaamisesta?
Rahapelaamisesta keskusteltaessa huomio saattaa kiinnittyä usein siihen, mitä tapahtuu näkyvästi: kuinka paljon pelaan, kuinka usein pelaan ja millaisia seurauksia pelaamisesta on.
Tiltissä kannustamme sukeltamaan yllä mainitun lisäksi hieman pintaa syvemmälle, kuten esimerkiksi: Mitä pelaamisen hetkellä tapahtuu sisälläsi? Mitä kaipaat juuri silloin? Mitä pelaaminen minulle antaa tai mitä sillä yritän muuttaa omassa olossani? Haenko pelaamisesta jännitystä, irtiottoa tai helpotusta johonkin vaikeaan oloon?
Hermoston näkökulma voi auttaa tarkastelemaan näitä kysymyksiä uudesta kulmasta. Kun opimme tunnistamaan omaa vireystilaamme ja kuuntelemaan kehomme viestejä, voimme paremmin ymmärtää, mikä saa meidät hakeutumaan pelaamisen äärelle. Samalla voimme löytää muitakin, turvallisempia tapoja säädellä omaa oloamme.
Mitä yli- ja alivireys tarkoittavat arjessa?
Kuvittele, että kävelet kadulla ja kuulet yhtäkkiä kovan paukahduksen. Terveesti toimiva hermosto reagoi hetkeksi. Keho säpsähtää, syke nousee ja huomio suuntautuu mahdolliseen vaaraan. Kun aivot toteavat tilanteen turvalliseksi, hermosto rauhoittuu ja keho palaa takaisin tasapainoon.
Jos hermosto on jäänyt jatkuvaan hälytystilaan, palautuminen ei kuitenkaan välttämättä tapahdu yhtä helposti. Kehon sisäinen ”palovaroitin” voi herkistyä niin, että pienikin odottamaton asia, kuten yllättävä ääni tai ristiriita toisen ihmisen kanssa, voi tuntua uhkaavalta. Syke voi nousta, keho jännittyä ja hiki virrata, vaikka todellista vaaraa ei olisi.
Tätä voidaan kutsua ylivireydeksi.
Pitkittynyt ylivireys kuluttaa kuitenkin voimavaroja. Kun keho ei enää jaksa ylläpitää jatkuvaa valmiustilaa, vireys voi kääntyä toiseen ääripäähän. Olo voi muuttua lamaantuneeksi, raskaaksi tai tyhjäksi. Ajattelu hidastuu, mikään ei oikein tunnu miltään eikä tekemiseen tunnu löytyvän energiaa.
Tätä puolestaan voidaan kutsua alivireydeksi.
Kun vireystila heilahtelee näiden ääripäiden välillä, ihminen saattaa alkaa etsiä jotain, joka muuttaisi oloa nopeasti ja palauttaisi hetkeksi tasapainon.
Kun pelaaminen alkaa säädellä oloa
Rahapelaamisesta voi muodostua pakopaikka, jossa ihmisen ulkoinen ja sisäinen maailma hiljenee hetkellisesti. Kun pelaaminen jatkuu pitkään, voimakkaisiin ärsykkeisiin ja tunteiden vaihteluun usein totutaan. Silloin tavallinen arki saattaa alkaa tuntua tasaiselta, tylsältä tai jopa tyhjältä. Se, mikä ennen tuntui tavalliselta, ei ehkä enää tarjoa samanlaista tunnetta kuin pelaaminen.
Toipumisessa olisi hyödyllistä pysähtyä ajatusten ja käyttäytymisen lisäksi myös kehon äärelle. Vireystila voi vaikuttaa siihen, miltä pelaamisen tarve tuntuu ja kuinka voimakkaana se koetaan.
Milloin pelaamisen tarve voimistuu? Mitä kehossa tapahtuu juuri ennen kuin tekee mieli pelata? Onko olo levoton tai jännittynyt? Vai tuntuuko olo tyhjältä, raskaalta ja lamaantuneelta?
Tällaisten hetkien tarkastelu voi auttaa ymmärtämään paremmin omaa pelaamista ja sitä, millaisiin tilanteisiin tai kokemuksiin pelaamisen tarve mahdollisesti liittyy. Kuormittunut tai lamaantunut hermosto ei useinkaan reagoi pelkkään järkeilyyn, joten viesti turvallisuudesta on lähetettävä aivoille kehon kautta. Arjessa tätä voi harjoitella hyvinkin yksinkertaisin askelin. Ylivireää oloa voi esimerkiksi rauhoittaa pidennetyllä uloshengityksellä, kun taas alivireyttä ja lamaannusta voi herätellä kevyellä liikkeellä tai aistien herättelyllä.
Muutos ei vaadi kaiken muuttamista kerralla, vaan jo yksi tietoinen pysähtyminen kehon äärelle on askel kohti hermoston tasapainoa.
