Syyt

Arkeni oli kaoottista. En selviytynyt työpaineista, olin kyvytön purkamaan niitä. Minulla oli ”pakko pärjätä” –elämänasenne.

Se, kun ei halua herätä aamuun, koska joutuu järjestelemään raha-asioita, valehtelemaan ja näkemään tilin saldon. Silloin toivoo, että tulisi ihme.

Uskon, että on olemassa alttius, kuten muihinkin riippuvuuksiin, esim. alkoholiin, koska kaikista ei tule peliriippuvaisia. 

Omat rahat loppui – velkaannuin. Yritin epätoivoisesti saada hävittyjä rahoja pelaamalla takaisin. Pelien ulkopuolella olin hyvin epätoivoinen ja pelatessa tunne katosi. 

Tilanteessa, kun on paljon velkaa, on masennusta ja tuntuu että elämässä ei ole mitään merkitystä. Helposti ”nostaa kädet pystyyn” ja antaa asioiden vain mennä omalla painollaan, kun tuntuu ettei alemmas enää pääse. Omaan tilanteeseen ei tunnu olevan mitään ratkaisua.
Toivon saavani rahaa laskujen maksuun. 

Tuleeko tästä pelaamattomuudesta mitään? Olen huono ihminen, koska aina repsahdan. 

Ainut asia, josta pelatessa haaveili, oli iso voitto joka ratkaisisi kaiken. 

Ei voi haaveilla mistään, kun kaikki rahat on pelattu. 

Kun haluaa antaa ihmisille kaikkein parasta, luulee että sen voi saada rahalla. Olin maailman epäitsekkäin ihminen suunnitellessani voittorahojen käyttöä: veljelle Porsche, vaimolle unelmien lomamatka, koti ja kaikki muu – yhden osuman päässä. 

Köyhistä oloista tulevana sitä toivoi saavansa taloudellista helpotusta köyhiin oloihin, jotta pystyisi toteuttamaan omia haaveita, toiveita ja harrastuksia. 

Arki oli kaaosta – täysin pois omasta hallinnasta. Pelit tarjosivat valheellisen tavan rentoutua. 

Elämä tuntui raskaalta, kun tein paljon työtä. En osannut rentoutua muulla tavoin, pelaamisen avulla se onnistui parhaiten. 

Kun ensimmäisen kerran lähdin kasinolle olin nähnyt kasinoita vain James Bond -elokuvissa. Smokki tai iltapuku päällekö? Ei sentään, mutta viihdettä olisi tarjolla. Kasinon silloin savuinen ja ylellinenkin ilmapiiri toi ilmaisten alkoholittomien juomien ohessa mieleen lomaparatiisin. Täällä ei arkipäivä häiritse. Voitettuani heti aluksi vielä sievoisen summan rahaa jäin koukkuun. 

Kyvyttömyys hallita pelaamista. 

Väsymys, nälkä ja unen puute.

Kun hävisin, ruokki se pelaamaan lisää. Ison voiton sattuessa mielen valtasi tunne siitä, kuinka helppoa rahaa se oli. 

Haaveenani oli saada iso voitto ja ”parantaa” taloudellista asemaani helposti. 

Kun hävisin, ruokki se pelaamaan lisää. Halusin saada helposti häviöt takaisin. Ison voiton sattuessa mielen valtasi tunne siitä, kuinka helppoa rahaa se oli. 

Loppuvaiheessa riippuvuuteni oli sillä tasolla, että minun oli pakko saada hävittyä kaikki raha, mikä minulle tuli. En pystynyt rentoutumaan niin kauan, kun tililläni oli rahaa, vaan siitä oli pakko päästä eroon. 

Jos voitti, niin tuntui, että on onnistunut jossain. 

Kun on hävinnyt paljon ja yrittänyt monta kertaa lopettaa pelaamisen, myös itsetunto kärsii. Sitä syyttää itseään ja tuntee itsensä todella huonoksi ihmiseksi, kun ei pysty omin voimin olemaan pelaamisesta erossa. 

Olen huono ihminen, koska peli vie. 

Seurustelu loppuu, kun pelaa ja keksii valheita. Kaverisuhteet reistailee, kun ei voi mennä mihinkään, kun ei ollut rahaa ja kun lainasi kavereilta rahaa, alkoi lainauskierre, joka vaikutti väleihin. 

Välit läheisiin ihmisiin kärsivät pelaamisen takia. Kun valehtelee, niin läheisten on vaikeaa luottaa. Myös pelaamiseen käytetty aika on pois läheisiltä. Menetetyn luottamuksen korjaaminen on pitkä tie. Pelaaminen on vienyt kiinnostuksen sosiaaliseen elämään ja ihmissuhteiden ylläpitämiseen. 

Kasinolla oli tauluja, joissa oli voittosummat näkyvissä. Jos joku voitti vähän isomman summan, niin koko sali tiesi sen iloisen musiikin kautta. Omat voitotkin toi paljon iloa minulle. 

Pelaamisen ajatteleminen toi suurta iloa. Odotin innolla pelaamaan pääsyä. Jos päätin lähteä Casinolle niin iloinen, energinen ja innostunut olo valtasi mieleni. 

Isot voitot ruokki riippuvuutta. Sitä ei vaan ymmärtänyt, ettei niitä tule jatkuvasti ja niin isot kuin pienetkin voitot katosi aina sinne mistä ne oli saanut. 

Ison voiton tullessa suu oli leveässä hymyssä vähän aikaa. Usein vaihdoin kolikot seteleiksi, joskus tarjosin jollekin pullakahvit ja kerran hankin jotain mieluista. Kerran maksoin erään lainan pois. Myöhemmin pelasin aina voitot takaisin. 

Toisella kerralla, kun kasinolla kävin, niin tuli iso voitto. Olin varma, että tulevaisuudessakin tulee voittoja. 

Toisaalta tuli maukkaita voittojakin, mutta pitkällä juoksulla tekee miinusta ja paljon. Ei riitä omat, eivätkä lainatut massit. Tätä jatkui kolmisen vuotta, oli pari lopetusyritystä. Olin mennyt jo rahan lainauskierteeseen ja ahdistus vain paheni. Aloin tosissani miettiä lopettamista ja avun hakemista. 

Pelaamiseeni liittyi riskin haku, pelasin jännitystä hakiessani yli ”budjetin”, eli viimeisetkin rahani. 

Kotona ei ollut minkäänlaista kasvatusta. Kukaan ei opettanut eikä auttanut missään asiassa. Piti itse huolehtia itsestään ja oppia kantapään kautta asioita. Olisin kaivannut ohjeistusta raha-asioissa ja elämänhallinnan taidoissa. 

Minulla oli tiukka kasvatus, jossa paljon oli syntiä. Tuntui vapauttavalta saada tehdä mitä itse halusin. 

Pelaaminen on ollut jyrkästi sisäistämieni kodin normien vastaista ja syyllisyyden tunteet siksi voimakkaat. 

Olin nuoruudessani erittäin kilpailuhenkinen, vaikka en ollutkaan lahjakas urheilussa ja harvoin jaksoin koululäksyjäkään tehdä. Ehkä olin vain typerys, mutta silti halusin olla RIKAS KUIN KROISOS! Uskoin pitkään, että uhkapelien avulla saisin toteutettua toiveeni vaurastua. Onneksi lopulta ymmärsin lopettaa pelaamisen. 

Köyhistä oloista johtuen ei ole ollut varaa matkustaa ulkomaille, harrastuksiin tai ulkona syömiseen eikä ollut keinoja tai tietoa kasvattaa omaa varallisuutta. Pelaaminen tuntui ainoalta mahdolliselta tavalta ”saada” rahaa. 

Oman elämä ongelmien kohtaaminen ja ratkominen on tuntunut mahdottomalta.  Pakopaikkana on toimineet kasinot ja nettisivut. 

Pelatessa voi unohtaa arjen ja siirtää ongelmien ratkaisuja. 

Tunnistan itseni tunnepelaajaksi. 

Elämässä asiat mitä tein, tuntuivat hajuttomilta, mauttomilta ja hitailta. 
Välillä ei näe ympärillä olevaa kauneutta, ei jaksa aloittaa mitään uutta. 

Koukutti paljon pelata, kun ei ollut vielä töissä eikä harrastuksiakaan pahemmin ollut ja ajatteli vaan, että oli jotain tekemistä. 

Uskoin että pelaamalla voittaisin paljon rahaa, ja sitten jotenkin erikoisesti rahan avulla saisin paljon kavereita ja kaikki tykkäisivät minusta! 

Kone hyväksyi minut. Lohdutti, kun otti päähän sillä hetkellä. 

Kun kaikki muu ahdistaa, tekee niin hyvää mennä kasinolle. 

Pelaaminen toi lohtua elämäntilanteeseeni. 

Kotiin tulo oli aina kovin ahdistavaa. 

Kun työt loppuivat, masennuin ja jäin eläkkeelle. 

”Pelimaailmassa” minulla ei ollut huolia eikä murheita. 

Kun työt vei kaiken mielenkiinnon. 

Pelaamalla pystyin unohtamaan arjen. 

Vuosien pelaamisen aikana pelaamisesta on tullut tapa. 

Pelit, erityisesti kolikkopelit, on suunniteltu äärimmäisen koukuttaviksi. 

Sukulaisten kertoman mukaan kasinolla oli helppo tehdä lisätuloja. 

Kun pettyy johonkin, niin hakee toivoa pelaamisesta. 

Olin ennen pahasti riippuvainen päihteistä. 

Pelistriimit oli osasyy siihen, että rupesin pelaamaan uudestaan. 

Kun vuokrarahat ja ruokarahat on pelattu. 

Koin pelatessa laajemman skaalan tunteita kuin olisin voinut kuvitella. 

Pelien äärellä nauroin, hymyilin, raivosin. 

Turvattomuuden tunteen johdosta lähdin hakemaan turvallista tilaa. 

Ei ole tylsyyttä, kun voi avata koneen ja astua pelimaahan. 

Nettikasinoiden VIP-asiakkuudet saivat minut tuntemaan oloni tärkeäksi. 

Viha kaikkea kohtaan. Pakeneminen. 

Voitonhimo muodostui ajan myötä lähes pakkomielteiseksi. Sitä piti saada tuntea koko ajan. 

Pelaaminen oli yksinäistä hommaa.